Kauden päätös

Huh huh, nyt on pitkä kausi takanapäin ja aika tehdä lopullinen tilinpäätös. Sen verran alkoi kilpailut kaikkine valmistautumisineen ja matkusteluineen painamaan, että ajattelin jättää kisapäivitykset suosiolla tähän ajan kohtaan. Ajatuksia onkin kertynyt mukavasti ja seuraavaksi koitan kirjoittaa niistä lyhyesti.

Aloitetaan purkaminen tuoreimmasta ja kauden päättäneestä kisasta, joka oli Cyclocrossin SM-ajot Kontulassa. Tätä kisaa olin odottanut paljon, koska viime vuonna cyclokärpänen puraisi todella kovaa. Voisin hehkuttaa lajia vaikka kuinka paljon mutta lyhyesti asia menee seuraavalla tavalla.
Kisa käytiin mielestäni juuri oikeanlaisella cycloradalla, ei kivikkoa, eikä juurakkoa vaan tasaista puistomaista baanaa, sisältäen sopivasti esteitä ja tiukkoja mutkia.
Kisa meni osaltani tavoitteiden mukaisesti eli nautin ajamisesta koko matkan ajan. Hiukan oli jalka väsynyt kun en malttanut viikolla ajella rauhassa, vaan ketjut oli kireällä turhan useasti. Sijoitukseni oli 11. ja voittajalle tuli takkiin pohjalta riittävästi. Toivottavasti ensi vuodelle saadaan aikaiseksi cyclo-cup, josta on puhuttu fillarifoorumilla. Uskon, että Oulussa olisi puuhamiehiä kisaa järkkäämään ja rata on jo valmiina.

Kun mennään ajassa vielä taakse päin oli vuorossa Turkin eurooppa-cup. Mourunki-runin perusteella, jonka voitin  todella taktisesti onnistuneella juoksulla. Ajattelin, että lähtökohdat Turkin kisaan, eivät ole parhaat mahdolliset, kun maksimialueelle mentäessä seinä tulee vastaan heti. Tämä varmaan johtui kahdesta syystä, väsymyksestä ja kunnollisten maksimihapenoton harjoitusten puutteesta. Oli selvää, ettei viikolla tehtäisi mitään kovaa harjoittelua vaan annettaisiin keholle lepoa ja Turkin lämpöä. Tämä resepti osottautui oikeaksi ja sain Turkissa huippu suorituksen tri-kauden päätteeksi.
Uinnissa kärkeen 40sek, mutta sen verran jouduin koville vedessä, että juostaessa vaihtoon tuli eroa lisää, enkä päässyt ykkösryhmään ajamaan. Kakkosryhmässä yritettiin ajaa ykköstä kiinni, siinä onnistumatta ja pari viimeistä kierrosta menikin täysin lenkkeilyksi. Tästä huolimatta en pysty vastaamaan ryhmäni kovimmille juoksioille vaikka kuinka käskytin. Varmasti kova uinti ja pyörän alun repiminen söi juoksusta paukkuja. Kisan ja oikeastaan koko kauden perusmatkan kisojen perusteella voi tehdä selvät johtopäätökset mihin tulee keskittyä tulevalla kaudella.

Kausi 2012 oli onnistunut ja ehjä. Ehjällä tarkoitan, että pystyimme toteuttamaan valmentajan kanssa ennalta suunnitellut asiat, eikä missään vaiheessa tarvinnut tinkiä mistään. Tottakai aina tulee pieniä muutoksia mutta missään vaiheessa ei tarvinnut tehdä korjauksia isoihin linjauksiin.
Seuraavaksi pidän kahden viikon mittaisen lepojakson, joka pitää sisällänsä vain ulkoilua. Syksy on myös aikaa jolloin ideoidaan ja suunnitellaan tulevaa, mielestäni aina täytyy keksiä jotain uutta muuten kehitys jauhaa paikallaan.

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette olleet tukemassa minua kaudella 2012. Teitä on ollut paljon ja ilman tukeanne en olisi saavuttanut tavoitteitani - KIITOS! 

IRONMAN 70.3 Aix en Provence

Ensimmäinen neljännes takana tämän kauden huipentavasta neljän viikonlopun mittaisesta kisaputkesta. Ranskan reissu oli täyden kympin suoritus, ei mitään vastoinkäymisiä ja itse kisa oli ehjä suoritus alusta loppuun. Toinen neljännes koittaa lauantaina, kun vuorossa on 14km maastojuoksu. Tänään tein hyvän aukaisuharjoituksen, joka sisälsi 2*5*200m ja vähän porrasjuoksua. Tämän päivän perusteella täytyy todeta, että onneksi kisaan on melkein kaksi päivää aikaa vielä.

Ranskan kisasta jää mieleen ainakin todella uuvuttavat matkat, kun menomatka kesti yhtä tuntia vailla vuorokauden ja puluumatka vain 20h. Huikean pitkästä menomatkasta huolimatta matkustaminen ei tuntunut yhtään painavan kisapäivänä. Kaksi välipäivää kuluivat perusjuttujen parissa, rekisteröinti, info ja reitteihin tutustumista.
Uinti oli yllättävän nihkeää, vaikka kahden edellisen päivän uinti verryttelyt olivat tuntuneet mahtavilta. Liekkö tukkoisuuden syynä alkuverran väliin jääminen, kun järjestäjät yllättäen päättivät aikaistaa lähtöä 10 minuutilla. Uinnin sain uida täysin rauhassa tälläkkin kertaa, tiettyjen pro-urheilijoiden saavuttaminen jäi tällä kertaa haaveeksi. ;)
Pyörän ensimmäiset 30km olivat aivan liian varovaista ajoa, joka sisälsi yhden reitin neljästä huikeasta noususta. Myös eka lasku tuotti ongelmia, kun tietyistäsyistä mäkiharjoittelu on haastavaa näillä leveysasteilla.    Mutta onneksi loppua kohti mentäessä sain juonesta kiinni, nousuissa lisättiin kaasua ja laskuissa oltiin vähemmän jarruilla.
Juoksu oli jälleen hyvää ravia, loppuun kohti kiihtyvä. Lenkkari valintakin osui nappiin, kun uskalsin laittaa jalkaan Newtonit. Kenkiä voisi kehua uhden blogin verran!

Onnistuneesta reissusta iso kiitos kuuluu myös Darbylle ja Arille. Nämä matkat yksin reissattuna olisivat aika synkkiä, jos tuollaisia tyyppejä ei olisi seurana.
Jälleen kerran onnistuneen puolikkaan jälkeen ajatukset ovat olleet pro-lisenssin hankkimisessa. Toivottavasti Turkissa tulee onnistunut perusmatkankisa, jotta pystyy objektiivisesti päättämään ensi kaudesta.

Kisaputki

Pakko varmaan myöntää, että kesä meni jo ja syksy puskee päälle myrskyineen. Kesä oli jälleen kerran lyhyt, se tuli ja meni. Ehkä hiukan kolea mutta siitä huolimatta ainutlaatuinen niin kuin aina. Vaikka kautta on jäljella vielä nelisen viikkoa niin voin sanoa, että kisoja olisi voinut olla muutama enemmän. Tai löytyisihän kilpailuja mutta silloin ei mantereemme rajat riittäisi ja se vaatii painetta pankkitilillä. Ensi kaudella täytyy tehdä tarkempi suunnitelma kisojen suhteen ja katsoa esimerkiksi mikä on naapuri maittemme tarjonta.

Kuluvaa kautta on todellla jäljellä vielä nelisen viikkoa. Joka viikonloppu kisa, alkaen tämän viikon Ranskan Ironman 70.3:sesta ja päättyen Cyclo Crossin sm-kisoihin. Väliin mahtuu 14km maastojuoksu ja Turkin Eurooppa Cup. Kaikki todella odotuksia herättäviä koitoksia. Viimeiset viikot olen koittanutkin harjoitella monipuolisesti tulevien kilpailujen erilaisuuksien myötä.

Ranskaan lähden torstaina, seurana Ari S. ja Darby T. Äijät kisaa PRO-sarjassa, joiden lähtö tapahtuu viisi minuuttia ennen minun ikäsarjaa. Tavoite on aika selvä! ;)
14km maastojuoksusta lähden hakemaan kolmatta peräkkäistä mestaruutta, joka toimii myös hyvänä viimeistelynä ennen Turkkia. Toivottavasti saadaan mahdollisimman kovatasoinen miehistö viivalle!
Turkkiin lähtee pitkästä aikaa iso suomalaisjoukkue, neljä urheilijaa ja pari valmentajaa. Hienoa, kumpa tämän kokoinen ryhmä saataisiin vakio kokoonpanoksi maailmalle lähdettäessä. Voitaisiin puhua jo maajoukkueesta.
Tämän kauden päättää Cyclo Crossin SM-kisat Kontulan Kelkkapuistossa. Tätä kisaa ehkä odotan  kaikkein eniten, koska en tiedä täysin mitä tulevan pitää. Viime lauantaina kävin veljen kanssa tekemässä Heinäpään Hillillä täydellisen cyclo harjoituksen, joka antoi uskoa Kontulaan. Tarkoitus ei ole lähteä peräpään valvojaksi!

Kirjoittelen seuraavien viikkojen aikana kuulumisia kisa tapahtumista. Olenko päässyt asettamiini tavoitteisiin vai onko jossain vaiheessa täytynyt antaa siimaa.

Panu

Military World Triathlon Championship

Tämän kauden pääkisat ovat nyt takanapäin, jotka olivat EM-kilpailut, Kuopion perusmatka ja viime lauantain Sotilaiden  MM-kisat. Saldona oli edellä mainituista kilpailuista todella epätasainen tulossarja. Em-kisojen tulos oli näin jälkikäteen mietittynä kunnon mukainen, mutta siitä huolimatta kova pettymys. Kuopio täydellinen onnistuminen ja sotilaiden kisat epäonnistuivat sairastelun takia.
Mistä ailahtelevuus sitten johtuu. Ei varmasti ole yhtä selvää syytä, vaan tulokset ovat monen yksittäisen asian summa. Näihin pieniin yksittäisiin asioihin täytyy palata tarkemmin, kun kausi on ohi, jotta samoja virheitä ei toistettaisi enään uudestaan.

Kuopion kisan jälkeisestä montusta pääsin ylös viime viikon puolenvälin tietämillä. Fiilikset olivat mahtavat mutta takki oli hiukan tyhjä. Valmentajan kanssa sovittiin, että ei ruvetä väkisin vääntämään treeniä vaan annetaan ajan kulua. Odottelu kannatti ja sainkin tehtyä viime viikonloppuna hyvän valmistavan harjoituksen, joka nostatti odotukset taas korkealle sotilaiden kisoja ajatellen.
Maanantaina alkoi tuntumaan pieniä flunssan oireita hiukan pidemmän harjoituspäivän päätteeksi. Tiistai aamuna herätessä tiesin, että ihmeitä täytyy tapahtua, jotta flunssa ei vaikkutaisi kroppaan. Keskiviikkona matkustus helsinkiin, lepoa ja torstai aamusta lento Sveitsiin. Perille päästyä kevyt jalottelu, joka paljasti, että mies on aivan tukossa. Tuollaisessa tilanteessa positiivinen ajattelu on lähes mahdotonta mutta jotenkin sitä kaikesta huolimatta toivoo ihmettä.
Ihmettä ei tällä kertaa(kaan) tapahtunut vaan heti lähdön jälkeen tunsin, että mies on aivan hapoilla. Uinnissa jäin kärkeen 1min30sek ja kisa oli käsitelty osaltani, sekä sijoittuminen 20 joukkoon, joka oli tavoitteeni. Terveenä ollessani uinti vauhtini riittäisi kärkiryhmään. Pyörän alussa kasailin ajatuksia, jotka olivat todella synkät. Loppujen lopuksi muodostui ihan hyvä pyöräryhmä, jossa oli mukana myös kisan toinen suomalainen Artti Hirsi. Pyörä oli vähintäänkin yhtä nihkeää mitä uinti, näin ollen en hirveästi odottanut juoksulta. Yllätyin ja juoksu kulki mallikkaasti. Kellotin kympin ajaksi 34.20, joka oli ihmeen hyvä tilanteen huomioon ottean. Maalin sijalla 27.
Loppusijoitukseni hiukan yllätti positiivisesti. Tässä vaiheessa voisi jossitella ja miettiä, että mikä olisikaan ollut loppusijoitus, jos olisin päässyt ajamaan pääporukkaa. Mutta tätä enempää en asialla päätäni vaivaa.
Iso kiitos matkan järjestelyistä ja onnistumisesta Ahdille ja Ollille, koska nämä reissut eivät ole olleet koskaan itsestään selvyyksiä meille urheilijoille.

Vaikka tämän kauden pääkisat ovat nyt käyty niin nälkää ja motivaatiota löytyy yhä. Ranskan IM puolikkaalla tahdon paikata Joroisten epäonnistunutta tankkausta, joka pilasi kisani. Turkin etu-cupin kilpailussa on päästävä 20 paremmalle puolelle, jotta pistetilini karttuisi, joka helpottaisi ensi kauden kilpailuihin pääsyä.
Torstaina juoksen Raatin Stadionilla pm-kilpailuissa 5000m. Jossa lenkkari on varmasti syönnillään, koska laatikossa odottavat uudet Newtonit, joihin voit tarkemmin tutustua testijakson kautta osoitteessa
www.endurancesports.fi/

Panu        

Suomenmestaruus

Kuopiosta oli kotiin tuomisena perusmatkan sm-kulta. Ensimmäinen kultamitalli päämatkaltani, kymmenen vuotta sitä on tavoiteltu ja nyt se tuli. Viime vuonna pääsin jo lähelle mutta pyöräosuuden kaatuminen vei mahdollisuuteni. Siitä hetkestä asti lähes tulkoon jokainen päivä tämä asia on kalvannut mieltäni. Tästä johtuen tämä mitalli merkitsee minulle yllättävän paljon. Vuoden aikana ehti kasvaa melkoinen tahtotila voittamiseen, joka ei onneksi missään vaiheessa kasvanut liian isoksi haittaamaan tekemistä vaan antoi oikealla tavalla motivaatiota. Juoksuosuuden lopussa ja maaliin tulon jälkeen tunteiden kirjo oli todella hieno. Ennen Kisaa monet ihmiset kyselivät ja povasivat kultaa minulle, koitin olla hyvin neutraali. Toppuutella, että kisataan ensin ja katsotaan sitten kuinka kävi, vaikka sisälläni roihusi voitontahto. Toisaalta tavoitteet täytyy myös uskaltaa sanoa ääneen julkisesti, eikä mitään ympäri pyöreää diibadaibaa jutustella.

Itse kisareissu alkoi perjantaina Veho autotalon kautta josta sain jälleen alleni huippu yksilön jolla oli ilo taittaa matkaa. Tänä vuonna saavuin savon sydämmeen ajoissa, jotta ehti rauhassa tutustua uudistettuun kisa-alueeseen ja morjestella rauhassa tuttuja. Aamulla olin jo kotona tehnyt pienen lenkin ennen matkaa, joka antoi hyviä viitteitä jalan herkkyydestä. Ajomatka ei ollut syönyt yhtään jalkaa vaan meno oli uskomattoman herkkää Väinölänniemen rannalla.
Ainut epätoivon hetki iski ruokapaikassa, jossa edellisen vuoden muistot hiipi mieleen, kun jälleen kerran jouduin odottomaan ruokaa yli tunnin. Näinkö historia toistaa itseään, ruokaa odotellaan ja kilpailussa sattuu haavari. Onneksi tästä selvittiin ja pääsin hotellille rauhoittumaan.

Kisa-aamu ja oikeastaan koko päivä menee läpi rutiinin omaisesti, joka on hyvä asia. Aamujumppa, syönti, makoilua, hirveää säätämistä ja lopulta kisa.
Uinti ok, hiukan meinasi keskittyminen karkailla, kun varpaissa ei roikkunut ketään ja kukaan ei ollut edelläni. Yllättävän ison kaulan sain aikaiseksi uinnissa, tämä hiukan hämmensi.
Vaihtoon ja pyörän selkään kuullostelemaan kuinka pyörä lähtee sujumaan. Pyörän alku oli tahmeaa, jalat ei toiminu yhtään. Kylmä vesi ja jalkojen vähäinen käyttö uinnissa kangisti koivet. Hämmennys haihtui ensimmäisen kierroksen kääntöpaikalla kun näin, että takaa-ajajat eivät ole saaneet eroa kurottua umpeen ollenkaa. Tässä vaiheessa ei ollut enään ongelmia keskittymisen kanssa vaan tavoite oli kirkkaana mielessä!
Juoksu vaihtoon tullessa ero oli noin 2min takaa-ajajiin. Hiukan jännitti, että kuinka tempo-ajon jälkeen juoksu lähtee rullaamaan ja alkaako takaa tulevat saavuttamaan. Hämmennyin toistamiseen, jalat lähes tuoreet ja juoksu lentää. Tiukkaa keskittymistä kolme kierrosta ja viimeinen neljäs kierros nauttien aivan huikeasta tunteesta. Mestaruus!

Nämä muutamat päivät kisan jälkeen ovat olleet hyvin erikoisia. Väsymys ollut aikalailla henkistä. Tämä päivityskin vasta tässä vaiheessa kun yksinkertaisesti ei ole jaksanut miettiä mitään saati kirjoittaa.
Nyt on helppoa lähteä kauden jäljellä oleviin kilpailuihin onnistuneen kuopion jälkeen, johon ei pelkästään kuulu itse kisa suoritus vaan koko kolmen viikon jakso. Uskon, että olemme löytäneet valmentajan kanssa todella hyvän rytmin valmistautua kilpailuihin, jota tullaan käyttämään jatkossakin. Ei se mitään avaruustiedettä ole, ihan perusasioita oikeassa rytmissä.
Ennen sotilaiden mm-kilpailuja on vielä aikomus viritellä konetta parilla hyvin terävällä yhdistelmä harjoituksella.

Lopuksi tahdon vielä kiittää kaikkia mahtavasta kannustuksesta kuopiossa!

Panu